Valoaalto kuvantekijänä alitajunnan puutarhurina

Valoaalto on opiskellut itse perustamassaan Toissijaisten & Toisaikaisten Asioiden Akatemiassa & Hoc & ET Poccus –instinct-tuutissa, jossa hänen ”väitöstyönsä” aiheena oli - Tyhjänpäiväisyyksien Kausaalisuus Hölynpölyyn.
Valoaallolle maalaaminen on obsessiivista tyhjän tilan täyttöä ja tietyssä mielessä- automaattista - kuten spiritistien kirjoitus. Hän tehtailee kuvia sisäisen pakkomielteen vallassa.
Hänelle taide on yhteyttä kollektiiviseen muistiin– sen mytologisten hahmojen esiin marssittamista alitajunnan peräkammareista. Hän on kuten paistinkinnas Luojan kätösessä. Vaikka hänen kuviaan ei voi verrata pakkoliikkeisiin, niin jonkinlaista Tourettea niissä esiintyy - so. tavassa tehdä ... Alitajunnan elohiiri nykii muodot esille kaunistelemattomasti ja brutaalilla tavalla kuvien hulluutta yrittämättäkään peitellä.
Kuvissa on ruuhkaa ja tungosta eikä niitä voi katsoa hengästymättä.

                         

Valoaalto-väriteorian mukaan vain pysyvästi hullut ja henkilöt, jotka ovat kokeneet sotia, nälänhätää, nähneet kuoleman ja tuskan, heidän toleranssirajansa on niin korkea ja kirkas, että kirkkaat värit ovat heidän henkensä maaston värit, eivätkä he koe kirkkaita värejä aggressiivisiksi tai päällekäyviksi. Kuvissa on yhtäläisyyksiä lasten ja afrikkalaisten ja intiaanien ja ylipäänsä alkuperäiskansan taideilmaisuun ja sen värimaailmaan.
Kuvat ovat on postimerkinkokoisista metrisiin. Akryylitöitä, rasvaliitujuttuja ja yleensä väriliiduilla tehtyjä
Terveisin Queerina Valoaalto.