DIVISIOONA TUULI

Divisioona tuuli
vahvuutena kokonainen metsä
pataljoona puita
ei voimaa vahvempaa
kuin kaikki nämä yhdessä
kaiuttimena taivaanvahvuus

4 variaatioita teemasta
          tuuli
1)
    Aikuisikänsä jo ylittäneissä lehdissä tiivistyy syksyn läheisyys.
Alkunesteiden palautuessa takaisin puiden juuriin tulevan talven vararavinnoksi lehtiin tulee tietty havina josta tunnistan elokuun.. Tuulten havisuttaessa lehtipuita sama haikeus  kuin lapsuudessa värisyttää mieltä kun kesän lopulla piti palata kaupunkiin ja ne jotka asuivat maalla saivat jäädä. Olisin antanut mitä hyvänsä jos olisin saanut ollut yksi heistä.
Kypsään ikään ehtineissä lehdissä soi trimmattu kaipaus.. tangoakin väkevämpi.

.
2)
 Laajahelmainen tuuli huuhtelee pihamaat ja tienoot. Raikasta hapekasta ilmaa kulkeutuu huoneisiin.
Syksy on todenpuhuja,  se ei koristele eikä selittele tekojaan nupuin eikä kukkasin kuten kevät.
Tietty jokin määrä valmisteluja on silläkin oltava ja aikaa niihin.
Kukkien kuolemissa ei torvia soiteta eikä lehtien mädätessä muut tanssi kuin ilmanhenget.
Lahoamisen ylipappina toimii aika ,  tuuli tahtipuikkonaan .. auringon säätelemät nesteet.



3)
 Jotkut sinänsä nuoret lehtipuut ovat jo varhaisvanhoina valmiita riisumaan verhonsa. Ne seisovat muiden joukossa kaikkensa antaneina  jo heinäkuun lopulla kuihtumisensa koko Gloria säkenöiden kellastuvissa lehdissään.
Tuuli  kabinettipäällikkönä  ohjaa menoa ja säätelee  suhinan voimakkuutta. Milloin se soittaa puita korkealta milloin matalalta möyryten myrskynä mylvien milloin kalkkarokäärmettä tai hamekangasta matkien.
 Eri puiden lehdillä on oma sointi ja viritys.
Havupuut on säädetty vuodenajasta riippumattomille lukemille.
Haapapuut ovat porukan tenoreita ja koivut koloratuurisopraanoja ja jos puut voisivat iskeä tulta haavat sen tekisivät kirkuvilla väreillä.
Tulee mieleen syysjauhot aitan portailla. Ilmojen Korkea veisu. Ensimmäisten lehtien tippuessa maahan ne ovat syksyn lippaan kullatut avaimet.
Niillä sesonki avataan - ja näin on aina ollut ja on -  vastakin oleva.

Tuulen huuhtomana lojun
avaruuden pohjassa
kellastunut kivi päänalusena
kultakiteenä ajan virrassa

4)
 Ihmeellistä miten ihminen saa virtaa tuulesta  … ei niinkään nuoresta kevät tuulesta tai talvituulesta joka kalisuttelee luurangonvalkoisten koivujen oksakarahkoja..vaan syystuulesta joka tuulten esikarsinnoissa vie  voiton. Ah  ! miten kaikkivoipaisesti  tuuli suhisee kunkin puulajin mukaisesti ja nostaa ihmisen  maallistuneista kesäiloistaan haviseville lehtisiivilleen henkien pitoihin.. sinne missä tuulensuhu käy yli vetten.
 Eikä paluujälkiä näy.
Se menee luihin ja ytimiin… vie puistoissa katulyhtyjen loisteessa kuhertelevien parien sanat…. nostaa ja laskee ilman puhureiksi …aalloiksi meren vettä. Sisämaan rannoille se tuo  kuivan maan ylle  sisarkohinana meren kohinan.





1 kommentti:

  1. ...niin kaunis että itkettää, sen herkkyys, alakuuloisuus, pehmeän ja kaunein tuulen soinnun, koskettavat sydämeni pohja…

    VastaaPoista